Sisar Helena kaukana kotoa

Huom! Kirjoitettu paikallisessa nettikahvilassa, jonka tietokoneella en valitettavasti onnistu lisaamaan pisteita a- ja o-kirjainten paalle. Joudutte kuvittelemaan ne sinne itse! Hesaria myoten kaikki tietavat, etta perulainen keittio on vertaansa vailla. Suosikkiruokaani cevichea olen syonyt perussa lahes aina kun se on ollut kustannustehokkaasti mahdollista (ja muutaman kerran myos kalliimmissa ravintoloissa - mutta on sanottava, etta hinta ei aina ole tae herkullisemmasta mausta!). Cevichen idea on valmistaa raaka kala syomakelpoiseksi limen mehun hapokkuudella kalan kypsentamisen sijaan. Cuscossa ceviche tarjoillaan usein bataatin ja herkullisen leche de tigre ("tiikerinmaito") -chilikastikkeen kanssa, kun taas pohjoisen rantakaupungeissa (esim. Mancora, Zorritos) useammin tulee vastaan annoksia, joissa leche de tigren sijaan kala ui pelkassa lime-mehussa kylkiaisenaan yuccaa. Ceviche voidaan valmistaa kalan sijaan myos simpukoista tai muista merenelavista. Annoksen

Aika on kulunut ihan huomaamatta, mutta koska kerran olen päättänyt kirjoittaa blogia, niin nyt taas kirjoitan, vaikkakin vähän jälkijunassa. Olen siis edelleen vapaaehtoistyössä Cuscossa, mutta välissä olen pitänyt jokusen viikon lomaa, jotka olen käyttänyt matkusteluun. Tässä yhteenveto turistikokemuksistani joissakin Perun kohteissa sekä Boliviassa. Lima, Peru 1.-4.2. Parasta: ruoka, erityisesti ceviche ynnä muut ruoat, joissa käytetty herkullisen chilistä leche de tigre-kastiketta. Rehellisesti joudun myös myöntämään, että cevicherioiden ja torien lisäksi juuri muuhun en tutustunut. Asuin Mirafloresissa, joka on kuulemma muita alueita turvallisempi turistille, ja siellä oli ihan viehättäviä puistoja. Yhtenä päivänä käveltiin historiallisessa keskustassa päämäärättömästi, ja tuloksena päädyttiin alueelle jossa ravintoloitsija ystävällisesti ohjeisti meitä ottamaan taksin sinne mistä tultiin, koska kyseessä oli kuulemma alue, jolla ihmiset kyttäävät kadulla turisteja jo

Tämänpäiväinen kirjoitukseni sisältää lähinnä selvitystä näkemistäni turistikohteista, joihin liittyvät pitkälti myös oheiset kuvat. En vastaa historiallisten tms. faktojen oikeellisuudesta, vaan vakavastiotettavien lähteiden sijaan kirjoittamani asiat perustuvat siihen, mitä satun muistamaan siitä, mitä joku paikallinen on mulle kertonut. :) Paikalliset nimittäin tuntuvat kertovan knoppitietoja inkakulttuurista ja muusta paikallishistoriasta mielellään. Esimerkiksi gay pridelta tuttua sateenkaarilippua erehdyttävästi muistuttavan Cuscon lipun (kuvassa) taustasta olen kuullut erilaisia versioita. Minulle on väitetty, että kyseessä on inkojen lippu, mutta toinen lähde puolestaan on kertonut, että inkat eivät käyttäneet lippuja, ja että tosiasiassa kyseessä on Cuscon lippu, joka on aikanaan voittanut aiheesta järjestetyn kilpailun, ja että väriskaalan ajatellaan edustavan kaupungin monimuotoisuutta. Joka tapauksessa yhdennäköisyys sateenkaarilipun kanssa on kuulemma asia, josta

Takana on kolmisen viikkoa Cuscossa, joista kaksi ensimmäistä viikkoa intensiivistä espanjanopiskelua ja lähialueen turistinähtävyyksien läpitarpomista (kirjaimellisesti – monet näkemistäni paikoista kun ovat olleet muinaisia inkojen temppeleitä tai linnoituksia, joihin tutustuminen on edellyttänyt vaihtelevassa määrin mäkikävelyä ja jyrkkien portaiden kiipeämistä). Espanjaa olin opiskellut Suomessa ennen tänne lähtöäni nelisen vuotta mm. aikuislukiossa ja työväenopistossa. Teoriassa mun pitäisi siis hallita espanjan peruskielioppi. Puhuminen ja puhutun kielen ymmärtäminen on kuitenkin huomattavasti haastavampaa kuin kirjoittamalla kommunikointi, jonka mielestäni jotakuinkin hallitsen. Näin ollen San Blas-kielikoulussa ottamani espanjan (yksityis)tunnit ovatkin painottuneet keskusteluun opettajan kanssa, ja kielioppiasioita olemme kerranneet melko harvakseltaan. Olemme keskustelleet joko teemoista, joita olen etukäteen toivonut (esim. terveydenhuoltojärjestelmä ja alan sanasto) tai

Tässä alkuun hieman taustaa siltä varalta, että tätä blogia eksyy lukemaan myös joku muu kuin mun kaveri: Olen 31-vuotias sairaanhoitaja, ja pitkäaikaisena haaveena on ollut työskentely tai vapaaehtoistyö ulkomailla. Syksyllä 2016 sitten havahduin siihen, että tämä haave ei ole vielä totetunut, joten päätin ryhtyä toimenpiteisiin asian suhteen. Tuloksena saavuin viikko sitten Peruun, jossa mun on määrä viettää seuraavat kuukaudet työskennellen Policlinico Belenissä, joka on kolmannen sektorin ylläpitämä terveysklinikka, joka tarjoaa terveydenhuoltoa vähävaraisille. Ennen työrupeaman alkamista mua odottaa kahden viikon (espanjan) kielikurssi, jonka aloitin tällä viikolla. Vapaaehtoistyörupeaman päätyttyä tarkoituksena on vielä reissata vähän ympäri Perua ja sen jälkeen Ecuadoria, jonka jälkeen palaan Suomeen toukokuun lopulla. Perustin tämän blogin lähinnä siksi, että sellaisetkin tuttuni voisivat lukea mun matkakuulumisia, jotka eivät ole facebookissa tai whatsapissa. Tämä ei