Turistimatkailua Boliviassa ja vähän Perussa

Aika on kulunut ihan huomaamatta, mutta koska kerran olen päättänyt kirjoittaa blogia, niin nyt taas kirjoitan, vaikkakin vähän jälkijunassa.

Olen siis edelleen vapaaehtoistyössä Cuscossa, mutta välissä olen pitänyt jokusen viikon lomaa, jotka olen käyttänyt matkusteluun. Tässä yhteenveto turistikokemuksistani joissakin Perun kohteissa sekä Boliviassa.

Lima, Peru 1.-4.2.

Parasta: ruoka, erityisesti ceviche ynnä muut ruoat, joissa käytetty herkullisen chilistä leche de tigre-kastiketta. Rehellisesti joudun myös myöntämään, että cevicherioiden ja torien lisäksi juuri muuhun en tutustunut. Asuin Mirafloresissa, joka on kuulemma muita alueita turvallisempi turistille, ja siellä oli ihan viehättäviä puistoja. Yhtenä päivänä käveltiin historiallisessa keskustassa päämäärättömästi, ja tuloksena päädyttiin alueelle jossa ravintoloitsija ystävällisesti ohjeisti meitä ottamaan taksin sinne mistä tultiin, koska kyseessä oli kuulemma alue, jolla ihmiset kyttäävät kadulla turisteja joiden reput tms. voisivat ryöstää. Tehtiin kiltisti niin kuin ohjeistettiin, koska suunnilleen kaikki perulaiset joiden kanssa olin keskustellut ennakkoon, olivat varoitelleet että Lima ei ole yhtään niin turvallinen kuin muut kaupungit.

Puno, Peru 10.-12.2.

Vierailin kaupungissa Virgen de la candelaría -festivaalin aikaan, johon kuuluvat näyttävät tanssi- ja soittokulkueet. Tanssien koreografiat ja pukujen teemat perustuvat perinteisiin (jotka mulle kyllä selitettiin mutta joita en muista tarkkaan; jotenkin homma liittyi siihen että enkeli lumoaa paholaisetkin tanssimaan kanssaan ja jotenkin tää liittyi myös kaivostyöläisten vapautumiseen ja sen takia osalla tytöistä oli joulupallon näköisiä kulkusia kintuissaan, koska tämä symboloi kahleiden kilinää), eivätkä näin ollen merkittävästi toisistaan - pukujen yksityiskohdat sen sijaan kyllä, ja ylipäänsä koko juhla vaikutti varsinaiselta pukukilpavarustelulta. Punossa on 3800 metrin korkeuden vuoksi mahdollisesti jopa kylmempi kuin Cuscossa, ja vaikka massiivisissa gorilla-, power rangers-, tai paholaispuvuissa marssiville miehille tuli epäilemättä kuuma tanssiessa, enemmän kävi sääliksi korkkareissa ja minihameissa sipsutelleita tyttöjä, joiden koreografia oli myös huomattavasti power rangerseja tylsempi.

Costumes of Virgen de la Candelaría en Puno

Vierailin myös Punon edustalla avartuvalla Titikaka-järvellä, tarkemmin sanottuna kaislasta rakennetulla Uros-saarella, enkä voinut olla ajattelematta, kenen mielestä on alun perin ollut hyvä idea muuttaa itse rakennetulle, max. 35v käytössä kestävälle piskuiselle saarelle kylmän järven keskelle. Aiemmin saaret saattoivat kuulemma kärsiä vahinkoa tulipalojen takia, mutta nämä onnettomuudet ovat oppaan mukaan vähentyneet kun saarella on otettu käyttöön aurinkosähkö. Oppaamme äidinkieli oli aymara.

Monument of Manco Cápac in the mirador of Cerrito Huajsapata in Puno

Lake Titikaka

Copacabana, Bolivia 12.-13.2.

Copacabana on matkan varrella Punosta La Paziin mentäessä, ja olin päätynyt viettämään siellä yhden yön, koska mulle oltiin suositeltu vierailua siellä, erityisesti Isla del Solilla.

Omasta puolestani totean, että oli virhe buukata majoitus Copacabanaan, EIKÄ Isla del solille, josta olisi myös löytynyt majoituspaikkoja. Copacabanassa ei vaikuttanut olevan mitään muuta mielenkiintoista kuin se, että satamasta lähtee laiva Isla del Solille kaksi kertaa päivässä.

Bussini Punosta Copacabanaan saapui päivällä, lähdin Isla del solille iltapäivälautalla ja siksi perillä Isla del solilla mulla oli vain reilu tunti aikaa tutkia saarta (ennen viimeisen lautan lähtöä takaisin kohti Copacabanaa), joka vaikutti todella nätiltä ja jonka pintapuoliseenkin läpikahlaamiseen olisi tosiasiassa uponnut tunteja. Olin kuitenkin ehtinyt jo heti kaupunkiin saavuttuani buukata seuraavalle päivälle bussin La Paziin, koska halusin olla varma että ehdin Salar de Uyuniin asti rajoitettujen lomapäivieni aikana.

La Paz, Bolivia 13.-16.2.

Matkalla Copacabanasta La Paziin tutustuin chileläisiin opiskelijoihin jotka olivat ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan. Olin suunnitellut jatkavani samana iltana La Pazista Uyuniin, mutta terminaali oli kiinni kansallisen juhlapäivän eli carnavalin takia. Mulle kerrottiin ystävällisesti, että carnavalin vuoksi kukaan ei ole selvin päin eikä siksi voisi edes ajaa.

Näin ollen etsin majoituspaikan yhdessä uusien chileläisten tuttavieni kanssa, jonka jälkeen lähdettiin tutustumaan La Pazin yöelämään. Käveltiin pitkin keskustaa ja yritettiin löytää paikallisten avustuksella edes yksi avoinna oleva kuppila jossa voitaisiin kenties nauttia oluet ja fiilistellä carnaval-tunnelmaa. Tehtävä osoittautui lähes mahdottomaksi, koska carnavalin vuoksi kaikki ravintolat olivat kiinni. Meille kerrottiin, että ihmiset juhlivat carnavalia ennemmin juopotellen kadulla, mutta jostain syystä me ei kyllä törmätty myöskään autenttiseen kadulla juhlintaan. Löydettiin lopulta pitkän etsinnän jälkeen yksi avoinna oleva karaokebaari, jonne onnistuin pakottamaan vastentahtoiset tuttavani juomaan yhdet juomat ja laulamaan yhdet laulut vain siksi, että karaokettomia vaihtoehtoja ei ollut. 

Travelling with teleférico above La Paz

Seuraavana päivänä ostin lipun Uyunin yöbussiin. Jo aamulla oloni oli ollut vähän paleleva ja heikko, päivän mittaan se muuttui yhä huonommaksi ja reilu tunti ennen bussin lähtöä kävi ilmi miksi: mulla oli vatsatauti! Oi onnea! Tässä vaiheessa olo oli niin heikko etten pystynyt missään nimessä harkitsemaan matkustavani yöbussilla tai edes lähteväni terminaaliin perumaan matkaani. Ihanat uudet chileläisystäväni hoitivat tämän yllättäen puolestani, sain bussilipusta rahat takaisin ja buukkasin ylimääräisen yön samaisesta hostellista (joka ei ollut mitenkään erityisen laadukas tai paikalliseen hintatasoon nähden kovin halpakaan, mutta siellä nyt satuin valmiiksi sijaitsemaan ja muualle en olisi pystynyt raahautumaan). Sinne jäin pahanhajuisten lakanoiden väliin kärsimään tautiani kahdeksi seuraavaksi yöksi, ja aikaa La Paziin tutustumiseen jäi näin ollen vain yksi päivä. Chileläiset jatkoivat matkaansa vielä samana iltana takaisin kohti kotiaan varmistettuaan, että mulla oli kaikki hyvin. Moinen lähimmäisenrakkauden osoitus oli ehkä paras ystävänpäivälahja ikinä!

Uyuni, Bolivia 17.2.

Koska olo oli normaali 16.2. aamulla ja aikaa jäljellä enää vähän, nappasin La Pazista yöbussin perjantaina 16.2. ja saavuin Uyuniin 17.2. aamuyöllä. Olin varannut yhden päivän retken Salar de Uyunin suolajärvelle, koska muuhun ei enää ajallisesti ollut mahdollisuutta. Retki vastasi toiveitani: yksi kauneimmista näkemistäni asioista on Salar de Uyuni tähän aikaan vuodesta, kun suolajärven päällä on ohut kerros vettä ja maisema heijastaa kuin peili. Kohde on todellakin yöbussimatkan arvoinen - muuta nähtävää Uyunissa ei sitten olekaan, ei edes paikallisen oppaamme mukaan.

17.2. otin yöbussin takaisin La Paziin, jossa hakeuduin suoraan lentokentälle, sillä mulla oli ennalta varattu paluulento Cuscoon heti aamusta.

Salar de Uyuni, Bolivia

Machu picchu, Peru 24.-25.2.

Machu picchulle voi saapua erilaisin tavoin. Löytyy pyöräilyä, koskenlaskua ja zip linea yhdistelevä viidakkoretki; lumihuippuisen Salkantayn kautta koukkaava viiden päivän telttavaellus; "aito ja alkuperäinen" ja sen mukaisesti hinnoiteltu Inka trail; riistohintainen mutta kävelemisen minimoiva turistijuna... ja sitten tämä mun valitsema budjettivaihtoehto: kuljetus pikkubussilla Hidroelectrica-nimiseen paikkaan, josta voi omin jaloin kävellä 11 km Aguas calientesin kylään, ja sieltä aamuyöllä kivuta 8 km Machu picchulle joko bussilla tai kävellen. Paluu Machu picchulta Hidroelectricaan (josta aloitetaan viiden tunnin pikkubussimatka takaisin kohti Cuscoa) hoidetaan samoin kuin tulomatka: mäen alas voi mennä joko bussilla tai kävellen, mutta loput kymmenisen kilometriä on joka tapauksessa käveltävä, jollei tässä vaiheessa ole tullut katumapäälle ja halua investoida siihen riistohintaiseen junaan.

Olin etukäteen suunnitellut nousevani aamuyöllä Machu picchulle kävellen, mutta satoi niin kaatamalla, että hostellilta bussipysäkille asti kävelyn aikana lahkeet olivat ehtineet kastua polveen asti. Taivuin ottamaan bussin, jotten joutuisi kävelemään koko päivää läpimärissä kengissä. Sateisesta säästä johtuen matkalla ylös ei näkynyt juuri mitään maisemia, enkä ole varma olisiko tilanne oleellisesti muuttunut vaikka olisin kävellyt. Aamun edetessä pilvet kuitenkin väistyivät, ja jouduin myöntämään itselleni että Machu picchu oli lumoavan kaunis ja ylitti kaikki odotukseni, vaikka paikka toki oli täynnä turisteja. Joudun siis allekirjoittamaan sen, mitä eräs Perussa mua ennen vieraillut tuttava mulle totesi: jos on menossa Cuscoon, on _pakko_ vierailla Machu picchulla. Se vaan kannattaa. 

Vaihtoehtoja etukäteen punnitessani olin harkinnut koettelevani rajojani Salkantay-vaelluksella, mutta telttayöpyminen kolmena peräkkäisenä yönä sadekaudella hyytävän kylmässä säässä ei houkutellut, ja näin jälkikäteen ajatellen olen valintaan enemmän kuin tyytyväinen - jo näiden vaatimattoman kahden päivän aikana kertyneiden >30 kilometrin jäljiltä jalat olivat kuin jyrän alle jääneet. Mun valitsema vaihtoehto ei siis sovi edes lievästi liikuntarajoitteisille, eikä myöskään meren pinnan tasolta juuri edellisenä päivänä saapuneille!